Elämää siellä ja täällä

Toisinaan ekspatriootin elämässä on hetkiä, jolloin toisessa maassa asumisen nurjat puolet vievät voiton niistä hyvistä. Viime viikonlopulle osui muutamia tapahtumia, jotka saivat minutkin hetkellisesti pohtimaan onko tässä nyt mitään järkeä raahata itseään totaalisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle ja koettaa elää elämäänsä hyvin erilaisessa kulttuurissa.

Epäileviä ilmeitä keskellä Diwalin juhlintaa.

Kutsun tätä elämäntilannetta nimellä elämää siellä ja täällä, sillä sitä se todellakin on. Välillä tuntuu, että mieli ja sydän ovat kahdessa paikassa vaikka arkeaan voi jokainen elää vain yhdessä. Ja arkea elämä täällä kaikesta reissaamisesta ja uusista kokemuksista huolimatta joka tapauksessa on. Silti, on vaikea viettää sunnuntaita elokuvissa tuntematta lainkaan surua siitä, ettei ole kotimaassa viettämässä rakkaan kummitytön ensimmäistä syntymäpäivää. Samoin viheliäisen nokkosrokon taas nostaessa päätään sitä olisi kaikkein mieluiten oman kullan kainalossa kotisohvalla, ennemminkin kuin yksin kerrossängyssä lauantai iltana muiden juhliessa Halloween pirskeissä.

Kuitenkin on selvää, että juuri sitä elämä siellä ja täällä on. Hyviä ja huonoja hetkiä täällä ja niiden siellä vietettyjen hyvien hetkien voimalla sitä jaksaa odottaa, että kun kotiinpaluu joskus koittaa niin hyviä hetkiä tulee lisää. Iso voimavara siellä-täällä elämän ahdistaessa ovat skypetreffit ja Facebook -keskustelut kotimaan suuntaan. Mikään ei lämmitä mieltä niin kuin kummityttö, joka Skypessä keskustellessa tunnistaa Saara-kummin ja jaksaa kertoilla päivästään tarhassa tai mummo, joka kirjoittaa sähköpostia ihmetellen kuinka tekniikka todellakin toimii vaikka olen hirvittävän kaukana. Samoin arvostan myös kovasti kommentteja, joita blogiin on tullut. Niin kuin monet teistä ovat pitäneet kuulumisten lukemisesta blogin kautta, pidän minä myös siitä, että saan palautetta ja kommentteja siitä kuinka teillä siellä Suomessa menee.

Tämän pohtivan postauksen loppuun haluan todeta, että lopulta en ole niin hirvittävän kaukana ettekä ole tekään, sillä jokainen kantaa rakkaitaan aina sydämessään missä ikinä kulkeekin! Siispä älkäämme antako fyysisen välimatkan olla esteenä, olen aina vain sähköpostin, blogikommentin tai puhelinsoiton päässä.

Yllä Holy lake ja alla matkaseurani Alli, Laura ja Aino.

Näissä tunnelmissa, vielä muutama kuva viimeisimmistä reissukohteestani Pushkarista. Muistuttamaan sekä minua että teitä niistä ekspatriootin elämän hyvistä puolista, sillä ymmärrän toki olevani onnekas kun saan nähdä näitä hienoja paikkoja ja elää hetken tässä uskomattoman rikkaassa kulttuurissa!