maanantai 5. joulukuuta 2011

This is again India

Tänään piti olla minun viimeinen työpäiväni, ja tosiaan toisin kuitenkin kävi... Mutta aloitetaanpa niistä eilisistä häistä, jotka tosiaan lopulta aiheuttivat sen, että pomoni oli tänään estynyt tulemaan töihin ja tästä syystä johtuen menenkin vielä huomenna käymään toimistolla.

Siis olimme saaneet kutsun, jonka mukaan tilaisuuden piti alkaa klo 17.30. Tätä vähän alun alkaenkin epäilin ja työkaverini Nutanin kutsusta menin ensin hänen siskon luokseen valmistautumaan iltaan. Saavuin Nutanin siskolle, jonka nimeä en nyt tietenkään muista, joskus viiden jälkeen hiukka taas vaikean tuk tuk matkan jälkeen, kuski tunnettuun tapaan "tiesi" mihin ollaan menossa. Siskon perhe oli erittäin mukava, Nutanin sisko on opettaja hallituksen koulussa ja halutulla alalla siis. Kaikki täällä tuntuvat haluavan Government jobin, niinhän se menee että pitkä se on valtion leipä. Siskon parikymppinen tytär oli erittäin innokas puhumaan englantia ja Nutanin vanha isä, joka on koulutukseltaan eläinlääkäri haastoi minua puhumaan kanssaan politiikasta. Varsin viehättävä vierailu intialaiseen perheeseen, jossa oltiin vieraanvaraisia ja komennettiin koko ajan syömään lisää ja kyseltiin haluanko kenties lepäillä välillä, omassa huoneessa makoillen.

Minä Nutanin isän, siskon ja siskon tytön kanssa. Takana pelleilee Nutanin tytär Charu.
Valmistelujen jälkeen, jossa naiset siis pukivat minut sariin suuntasimme joskus puoli kahdeksan aikaan, pimeän jo tosiaan tultua paikallisen valtatien vieressä sijaitsevaan pieneen temppeliin. En ihan ymmärtänyt mitä me siellä tien vieressä seisoskelimme kunnes sain selityksen, olimme aloittamassa sieltä sulhasen perheen ja ystävien muodostamaa kulkuetta, jonka saattelemana sulhanen saapuu juhlapaikalle. Ihmisten valuessa paikalle pääsimme lopulta liikkeellä puoli yhdeksän aikaan. Tässä kulkueessa sulhanen ratsastaa valkoisella hevosella, häntä edeltää juhliva joukko soittokuntineen ja heitä seuraavat valoja kantavat apulaiset. Varsin värikäs kulkue siis oli kyseessä. Saatoimme kulkueessa reilun kilometrin matkan juhlapaikalle, jonne lopulta saavuimme kymmenen aikaan.

Juhlapaikka oli tyypilliseen tapaan värivaloin koristeltu ja täynnä väkeä. Joskin myöhemmin sain kuulla, että häät olivat paikallisella mittapuulla pienet ja vaatimattomat, koska sulhasen suku boikotoi juhlia. Kyseessä oli siis täällä harvinainen rakkausavioliitto, eivätkö he hyväksyneet morsianta. Kulkueen saavuttua perille sulhanen siirtyi vähitellen juhlatilassa olevalle lavalle, jossa hänet edelleen ympäröivät hänen tanssivat miespuoliset ystävänsä. Lavalla oli koristeiden lisäksi kaksi hienoa tuolia, jonne morsiankin sitten lopulta saapui musiikin ja möykän saattelemana. Kun morsiuspari lopulta pääsi lavalle yhdessä vaihtoivat he hymyjen kera kukkaseppeleitä. Tämän jälkeen alkoi seremonian tärkein ja mielestäni hämmentävin osuus, valokuvien ottaminen. Eli kaikki häävieraat käyvät kerrallaan ottamassa kuvan hääparin kanssa, ja pahimmillaan tässä menee tunteja. Me pääsimme onneksi kuvaan eilen ensimmäisten joukossa ja kokonaisuudessaan kuvista selvittiin tunnissa.

Lopulta siis vaille yksitoista saimme ruokaa ja siinä vaiheessa alettiinkin jo huolehtimaan kotiinlähtöä, sillä häät olivat aivan toisella puolella kaupunkia. Kyytikommellusten jälkeen olin lopulta kotona puoli yksi ja kyllä siinä vaiheessa teki mieli repiä sari päältä ja kaatua väsynein jaloin sänkyyn. Kaiken kaikkiaan siis mielenkiintoinen päivä. Häät olivat kyllä kauniit, mutta en oikein usko että niin kovasti hääparin näköiset kuin meillä Suomessa on tapana. Lisäksi kun osallistuin juhlaan sulhasen puolelta pääsin näkemään kovin vähän morsianta, sillä suvuilla on tapana pitää omat seremoniansa ennen yhteistä juhlaa.

Itselläni häät menivät lähinnä keskittyen kaiken uuden seuraamisen ja sen pelkäämisen valahtaako sari pois päältäni. Toiset sen sijaan keskittyivät juhlimiseen, kuten pomoni. Jospa huomenna olisi hänkin jo toipunut niin saisin minä työtodistuksen käteeni ja voisin vaihtaa vapaalle. Sill ylihuomenna Goan rannat odottavat lomalaista ja blogikin päivittynee sitten hitaaseen tahtiin.

Sitä ennen hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, juhlimme sitä huomenna Suomi-mimmien kanssa hienon ravintolan herkkubuffetissa, oi saisipa sieltä lohta ja vaikka salaattia!

P.S On näköjään taas ongelmia kuvien lataamisen kanssa, joten yritänpä huomenna uudelleen!