Huomioita

Kun ensimmäinen kuukausi on hyvinkin jo takana, on aika kerätä yhteen muutamia huomioin arvoisia asioita. Nämä huomiot koskevat enimmäkseen muutoksia omassa käytöksessäni ja tottumuksissani.

•        En enää voisi mennä kadulle Jaipurissa paljastaen polveni. Siispä järjestön asettamat pukeutumisrajoitukset ovat tehneet tehtävänsä. Peitän mielelläni polveni ja olkapäänikin, jotta saisin hiukkasen vähemmän katseita osakseni.
•      Olen kehittänyt omat työvaatteensa toimistolle ja kentälle. Toimistolle nyt voi pukea mitkä tahansa siistit vaatteet, mutta kentällä käytän ehdottomasti intialaisia vaatteita. Lisäksi kentälle somistaudun koruilla, varvassormukset ja rannerenkaat kertovat, että olen naimisissa ja se luo selvästi luottamusta minun ja paikallisten naisten välille.
•       Mahani on tottunut ainaiseen riisiin, chapattiin ja curryyn varsin mutkattomasti. Olen nimittäin välttynyt lähes kokonaan vatsavaivoilta.

Paikallinen riksa iltavalaistuksessa.

•      Kuuloni on huonontunut intialaiselle tasolle. En enää säiky paikallista liikennettä ja laitan aina skypetellessä ääniä kovemmalle. Tiedoksi siis, että teoriamme mukaan kaikille intialaisilla on huono kuulo ja siitä johtuu, että tässä maassa kaikki tehdään mielettömän hälyn kera.
•    Lähden itsekin joka paikkaan vasta viimeisellä minuutilla, koska täällä tunnetusti toimitaan intialaisen ajan mukaan ja se nyt tarkoittaa, että ollaan vähintään puoli tuntia myöhässä.

Intian slogan!

•      Nenäni on turtunut, en enää erota hajuja kuin ennen. Sekä hyvässä että pahassa, Intia tunnetaan hajuistaan. Niinpä viimeisen kuukauden ajan nenäni ovat turruttaneet niin joka kadulta löytyvien temppeleiden suitsukkeet kuin kaduilla sijoitetut yleiset pisuaaritkin. Ja ehkä jotain osuutta tähän saattaa olla tämän hetkisellä flunssalla.
•       En enää hämmästy kaikista hindu uskonnon omituisuuksista. Bikanerin reissulla kävimme hindujen rottatemppelissä. long story short, uskovat siis paikan rottien olevan pyhiä ja haluavat suudella lattiaa jolla rotat juoksevat sekä mm. juoda samaa maitoa rottien kanssa. Niinpä, hyvin erilaiset asiat ovat pyhiä eri uskonnoissa ja kukapa minä olen tuomitsemaan. Olihan se selkäpiitä karmiva kokemus, josta selvisi juuri ja juuri sukat jalassa, mutta kyllä se taas paljon suvaitsevaisuutta opetti!

Kuvassa rottatemppelin sijaan Monkey tempel, ja kyllä apinatkin ovat pyhiä!

•      Pystyn jakamaan kotini 30 muun ihmisen kanssa. Seikka joka toisinaan edelleen aiheuttaa hampaiden kiristelyä, mutta siitä huolimatta sujuu jo paljon paremmin. On löytynyt ne omat tyypit ja ne omat sopet, joissa saa hetken rauhan. Lisäksi rutiinit arjessa auttavat jaksamaan välillä aika kaaottista taloelämää.
•       Minussa saattaa asua pieni Bollywood tanssija, tai ainakin joku rytmi, jonka keskivartaloni löysi tänään tanssitunnilla. Lisätietoja uudesta harrastuksesta myöhemmin tällä viikolla.
•       Ja viimeisimpänä havaintona; kissa ei pääse karvoistaan. Eli jotenkin kummasti huomaan ajautuneeni täällä samoihin rooleihin kuin kotimaassa niin töissä kuin ystäväpiirissä. Ehkä se vain on niin, että ihminen on sama vaikka ympäristö muuttuisi.

Eräänä työpäivänä oppilaan nimeltä Manna kanssa.

Siispä nyt järjestämään tulevia reissuja ja viikon ohjelmaa. Ehkä pääsen jopa pyykille jos vettä suvaitsisi tulla taas näin muutaman tunnin tauon jälkeen… Ja kyllä, olen ainakin omasta mielestäni oppinut myös paljon kärsivällisyyttä!