Uskomaton Udaipur

Viikonloppuna matkasimme hiukan alkuperäisestä kutistuneella yhdeksän hengen porukallamme Etelä-Rajasthanissa sijaitsevaan Udaipurin kaupunkiin. Kaupunkia on kehuttu Intian kauneimmaksi kaupungiksi ja kutsuttu tämän maan Venetsiaksi. Ehkei nyt aivan Venetsian veroinen, mutta kaunis veden ympäröimä kaupunki oli kuitenkin kysymyksessä.

Matka taittui kätevästi yöjunalla, joka oli oikein miellyttävä kokemus. Sängyssä nukutti oikein makoisasti, vaikka omat vuodevaatteet tai jotain peiton virkaa toimittavaa kannattaa ottaa mukaan, ainakin kun matkustaa halvimmassa luokassa, sillä yöllä vai tulla kylmä kun varsinaisia ikkunoita ei junassa ole.

Lauantai päivä kului kuljeskellen kauniissa kaupungissa ja koko seurue oli innoissaan siitä, että kerrankin lähes kaikkialle saattoi kävellä. Udaipur on tunnettu myös kauniista palatseistaan, joihin tutustumiseen mekin aikaa kaupungissa käytimme. Näiden palatsien maisemissa on kuvattu 1980 –luvulta oleva James Bond elokuva ”Octopussy”, jonka kävimme sunnuntai iltana katsomassa.

Näkymiä Monsuuni palatsilta.

Udaipurissa kävelemisen lisäksi parasta oli Jaipuriin verrattuna puhdas ilma ja hiukan viileämpi ilmasto.  Kaupunki on myös mitä ilmeisemmin muiden turistien suosiossa, sillä koostaan huolimatta kaduilla käveli vastaan paljon länsimaalaisia ja katujen varsilta löytyi tuttuja herkkuja tarjoavia kahviloita ja ravintoloita. Hotellikin oi ihan mukiinmenevä ja hotellin katolta oli hulppeat maisemat viereisellä järvellä. Sieltä kelpasi illalla katsella valaistua kaupunkia olutta nauttien (harvinaista herkkua Jaipurin ravintoloissa).

Viikonloppureissu oli myös mukava tapa tutustua vielä vähän tuntemattomammiksi jääneisiin asuintovereihin. Matkueeseemme kuului talossamme jo pidemmän aikaa viettäneitä ihmisiä sekä muutama aivan vastatullut. Lopulta matkaseurueemme oli aika värikäs ja yllättäen edustin kotimaata ainoana suomalaisena, harvinaista koska meitä asuu nykyään jo kahdeksan samassa talossa!

Jagmandir saaren pytinki, joka on kuuleman mukaan Taj Mahalin innoittajana toiminut.

Minulle matka oli kaivattu happihyppy ensimmäisen työviikon jälkeen. Viime viikkoon kuului muutenkin eräs ikävä tapahtuma, jonka vuoksi reissuun lähtöä arvottiin pitkään. Torstaina iltana olimme olleet lähes kaikkien talomme asukkaiden kanssa juhlimaan yhdistettyjä synttäreitä ja läksiäisiä. Ilta päättyi kurjissa merkeissä, kun osa porukastamme joutui liikenneonnettomuuteen. Heitä kuljettanut tuktuk kaatui ja neljä joutui sairaalahoitoon. Onneksi lopulta vain yksi tyttö loukkaantui vakavammin, hänet leikataan tietojeni mukaan tänään.

Tapahtuma oli muistutus siitä, että reissussa sattuu ja tapahtuu. Liikenneonnettomuudet eivät toki ole harvinaisia Intiassa, mutta kyllä veti koko porukan hiljaiseksi tämä tapahtuma. Tunnelma talollamme oli perjantaina melko apea ja ehkä teki kaikille hyvää hiukan vaihtaa maisemaa. Siispä viikonloppu upeassa Udaipurissa oli kaikin puolin onnistunut ja siellä suuremmilta kommelluksilta vältyttiin, riksat eivät saaneet meitä huijattua ja mieltä kaivertaa vaan oikeastaan lehmän paskaan astuminen junalle kiirehdittäessä. Mutta sitä sattuu, sillä sellainen on Intia, kadut kuuluvat yhtä lailla lehmille kuin ihmisille!

Modernilehmä.