Nimittäin blogin aloitus! Viikko on vierähtänyt harjoitteluajastani Intian Jaipurissa ja vasta nyt olen saamassa blogin alkuun.
Blogia kirjoitetaan siis kolmen kuukauden työharjoitteluni ajan Jaipurista Intiasta ja sen jälkeen reissun päältä eri puolilta Aasiaa. Kahden miljoonan asukkaan Jaipur on Rajastanin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Pohjois-Intiassa. Työharjoittelupaikkani on tässä ensimmäisen viikon aikana vaihtunut ja vesi- ja sanitaatio asioiden sijaan saankin keskittyä naisten voimauttamiseen. Harmittaa kun viikko kului harjoittelupaikka sotkua selvittäessä, mutta lopulta tuntuu, että kenties näin oli tarkoitus käydä. Uusi mottoni: what does not happen, does not happen for a reason!
Asuinpaikkana täällä Jaipurissa toimii paikallisessa lähiössä sijaitseva talo, jonka intialainen välittäjäorganisaationi omistaa. Kutsumme tätä paikkaa kotoisasti nimellä camp 129. Asun neljän hengen huoneessa ja hämmästyttävää kyllä huonetoverini ovat kaikki suomalaisia tyttöjä. Me suomalaiset olemme kansoittamassa Intiaa, koska meitä on talossamme kuusi. Joka tarkoittaa, että olemme suurin ryhmä, hassua, mutta totta. Huoneissa meillä on omat sängyt ja kylpyhuone, kaikki muu oleskelu tapahtuukin yhteisissä oleskelutiloissa. Lemmikkejä ei ole, kotoisaa Teppo gekkoa lukuunottamatta.
Ensimmäinen viikko on kulunut asuintovereihin ja työpaikkaan tutustuen. Meitä talossa asujia on yhteensä noin kolmekymmentä ja aina on kaveria tarjolla kun sitä vain haluaa. Onneksi joitakin rauhallisia nurkkia vielä löytyy, joihin voi toisinaan vetäytyä kun tarvitsee hieman omaa aikaa. Työt aloitan varsinaisesti huomenna, mutta olen jo tutustunut sekä työpaikkani toimistoon sekä kenttätyöalueeseen, paikalliseen slummiin nimeltään Kathputli Nagar, jossa järjestömme Saarthak työskentelee naisten parissa.
Viikonloppuun on vuorostaan kuulunut sekä rentoutumista että turistin leikkimistä. Perjantaina söimme porukalla ulkona ja kävimme katsomassa Bollywood leffan nimeltään Bodyguard. Itse leffa oli toki hindiksi, mutta sen tarinan ymmärsi kyllä helposti ilman kielitaitoakin. Ja ennen kaikkea elokuvissa käynti oli kokemus, koska yleisö villiintyi leffan aikana hurjiin huutoihin ja tunnelma oli kuin urheilutapahtumassa. Lauantaina oli sitten aika kiertää paikallisia nähtävyyksiä. Vuokrasimme 12 hengen porukalla bussin, jolla tutustuimme nähtävyyksiin (niistä lisää myöhemmin kuvien muodossa). Tänään sunnuntaina olen siis täyttänyt lupauksen itselleni ja saanut blogin aloitettua, sen lisäksi kävimme rentoutumassa paikallisen hotellin uima-altaalla.
Lisää kuulumisia tällä hetkellä melko kuumasta Jaipurista seurannee viikon aikana. Ensi viikonloppuna ollaan suuntaamassa retkellä Intian kauneimmaksi kaupungiksi kehuttuun Udaipuriin. Eli töiden lisäksi ohjelmaa riittää!
Blogia kirjoitetaan siis kolmen kuukauden työharjoitteluni ajan Jaipurista Intiasta ja sen jälkeen reissun päältä eri puolilta Aasiaa. Kahden miljoonan asukkaan Jaipur on Rajastanin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Pohjois-Intiassa. Työharjoittelupaikkani on tässä ensimmäisen viikon aikana vaihtunut ja vesi- ja sanitaatio asioiden sijaan saankin keskittyä naisten voimauttamiseen. Harmittaa kun viikko kului harjoittelupaikka sotkua selvittäessä, mutta lopulta tuntuu, että kenties näin oli tarkoitus käydä. Uusi mottoni: what does not happen, does not happen for a reason!
Asuinpaikkana täällä Jaipurissa toimii paikallisessa lähiössä sijaitseva talo, jonka intialainen välittäjäorganisaationi omistaa. Kutsumme tätä paikkaa kotoisasti nimellä camp 129. Asun neljän hengen huoneessa ja hämmästyttävää kyllä huonetoverini ovat kaikki suomalaisia tyttöjä. Me suomalaiset olemme kansoittamassa Intiaa, koska meitä on talossamme kuusi. Joka tarkoittaa, että olemme suurin ryhmä, hassua, mutta totta. Huoneissa meillä on omat sängyt ja kylpyhuone, kaikki muu oleskelu tapahtuukin yhteisissä oleskelutiloissa. Lemmikkejä ei ole, kotoisaa Teppo gekkoa lukuunottamatta.
Ensimmäinen viikko on kulunut asuintovereihin ja työpaikkaan tutustuen. Meitä talossa asujia on yhteensä noin kolmekymmentä ja aina on kaveria tarjolla kun sitä vain haluaa. Onneksi joitakin rauhallisia nurkkia vielä löytyy, joihin voi toisinaan vetäytyä kun tarvitsee hieman omaa aikaa. Työt aloitan varsinaisesti huomenna, mutta olen jo tutustunut sekä työpaikkani toimistoon sekä kenttätyöalueeseen, paikalliseen slummiin nimeltään Kathputli Nagar, jossa järjestömme Saarthak työskentelee naisten parissa.
 |
| Paikallisessa asussa sarissa, Jaipurin kodin pihalla. |
Viikonloppuun on vuorostaan kuulunut sekä rentoutumista että turistin leikkimistä. Perjantaina söimme porukalla ulkona ja kävimme katsomassa Bollywood leffan nimeltään Bodyguard. Itse leffa oli toki hindiksi, mutta sen tarinan ymmärsi kyllä helposti ilman kielitaitoakin. Ja ennen kaikkea elokuvissa käynti oli kokemus, koska yleisö villiintyi leffan aikana hurjiin huutoihin ja tunnelma oli kuin urheilutapahtumassa. Lauantaina oli sitten aika kiertää paikallisia nähtävyyksiä. Vuokrasimme 12 hengen porukalla bussin, jolla tutustuimme nähtävyyksiin (niistä lisää myöhemmin kuvien muodossa). Tänään sunnuntaina olen siis täyttänyt lupauksen itselleni ja saanut blogin aloitettua, sen lisäksi kävimme rentoutumassa paikallisen hotellin uima-altaalla.
Lisää kuulumisia tällä hetkellä melko kuumasta Jaipurista seurannee viikon aikana. Ensi viikonloppuna ollaan suuntaamassa retkellä Intian kauneimmaksi kaupungiksi kehuttuun Udaipuriin. Eli töiden lisäksi ohjelmaa riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti