Kolikon kaksi puolta

Tässä postauksessa haluan kertoa työstäni ja sen kahdesta puolesta. Kuvituksena otoksia sekä toimistolta että kenttätyöpaikoilta.

Työskentelen siis Saarthak nimisessä kansalaisjärjestössä, jonka tavoitteena on voimaannuttaa naisia paikallisessa slummissa. Saarthakin toimintamuotoina ovat naisten tyttöjen koulutus sekä heille suunnatut työpajat ja neuvonta, jota tehdään niin yksin kuin ryhmissä. Saarthak on hyvin pieni järjestö, jonka palkkalistoilla on vain muutama ihminen.

Oma työnkuvani järjestössä on vasta selkiytymässä vähitellen, minun halutaan avustavan järjestöä selkiyttämään koulutuksensa organisoimista ja lisäksi keräämään hyödynsaajilta tietoja, joista muodostetaan heille yksilölliset ”empowerment planit”. Käytän mieluummin englanninkielistä empowerment sanaa, koska sen suomenkieliset käännökset ovat hiukan harhaanjohtavia. Koen työnkuvani haasteellisena erityisesti siksi, että minun taustalta ei löydä koulutusta kasvatustieteistä. Onneksi koulutuksen organisoimisessa minulla on apuna täällä vapaaehtoistyötä tekevä uusiseelantilainen alalta pitkän kokemuksen omaava rehtori.

Naisten ryhmä opettelee aakkosia vapaaehtoisen avustuksella.

Mielenkiintoista työstä tekee se, että pääsen toimimaan sekä kentällä paikallisten hyödynsaajien kanssa että tekemään hallinnollisia toimia ja luomaan uutta tärkeää dokumentaatiota Saarthakille toimistolla. Työpäivien aikana ei pääse pitkästymään ja ilmastoidun toimistoon arkeen tuo mukavasti vaihtelua viikoittaiset kenttävierailut aurinkoisten naisten ja tyttöjen luokse.

Kathputli Nagar, slummialue, jossa Saarthak toimii.

Työpäivät täällä ovat pitkiä, töihin mennään vasta kymmeneen ja ainakin meidän toimistolla pakerretaan vähintään iltakuuteen. Pimeän saapuessa jo ennen seitsemää, jäävät illat töiden jälkeen lyhyiksi. Töihin kuljen tuk tukilla eli paikallisella kolmipyöräisellä skootterilla. Työmatkat ovat vähän rasittavia, koska tyypilliseen tapaan tuk tuk kuskit eivät juuri koskaan tiedä osoitetta, johon ollaan menossa ja useampikin työmatka on mennyt kuskia opastaessa.

Työpäivään kuuluu olennaisena osana paikallisen teen juonti ja lounaskin tulee talon puolesta. Saarthakin lisäksi samoissa tiloissa kanssamme toimii paikallinen välittäjä organisaationi Idex, joten toimistossa riittää porukkaa. Toisinaan saamme aamuisin taistella siitä kenelle riittää istuimia, toimivista tietokoneista nyt puhumattakaan. Siksipä olen toistaiseksi työskennellyt omalla koneellani. Kuulopuheiden mukaan Saarthak olisi saamassa oman toimistohuoneen tämän talon alakertaan, mutta katsotaan nyt milloin se tapahtuu. Intialainen aikakäsitys nyt vaan on hieman toisenlainen kuin Suomessa.

Toimistotyöskentelyä ilmastointilaitteen alla.