Kotosalla

Jaipurissa kotini sijaitsee intialaisen välittäjäorganisaation Idexin omistamassa talossa, jossa majailee meitä harjoittelijoita sekä vapaaehtoistyötä tekeviä nuoria aikuisia.  Kun saavuin tänne melkein kolme viikkoa sitten sain tyhjän huoneen ja muutenkin talossa oli vajaita huoneita. Nyt kaikki huoneet ovat täynnä ja minä sain kämppiksikseni kolme suomalaista tyttöä.

My roomies, Sanna, Jenny ja Sabrina.

Talo sijaitsee Jaipurin keskustasta noin puolen tunnin tuktuk matkan päässä. Näin hämärtyy matkat, kun kartat paikasta ovat olemattomat ja parhaiten osaa tosiaan mitata sillä kuinka pitkään kestää matka tuktukilla paikasta toiseen. Alue on melko rauhallinen ja suljetaan porteilla öiseen aikaan. Lähellä on asutusta sekä jonkin verran kauppoja, ihan kulman takaa löytyy loistavia lasseja (niitä paikallisia jogurttijuomia) tarjoava ravintolakin.

Talossa meitä on tällä hetkellä yhteensä 24 tyttöä ja lähistöllä on myös toinen talo, johon meidän porukkaa on majoitettu. Talossa on sekoitus monia kansallisuuksia, joukkoon mahtuu ainakin saksalaisia, itävaltalaisia, sveitsiläisiä, brittejä, irkkuja, jenkkejä, meksikaaneja ja tietenkin me kahdeksan suomalaista! Huoneissa nukutaan kerrossängyissä, eikä sisustukseen sänkyjen lisäksi kuulu kuin vaatekaapit (ja nekin vain onnekkaimmilla). Oma kylpyhuone jokaisesta huoneesta löytyy ja se on toki iso plussa.

Hengailua yhteisissä tiloissa: Sam, Chris ja Sanjay.

Talossa on useampi kerros; alimmassa kerroksessa on tietokonetila ja paikan managereiden ”huone”. Seuraavassa kerroksessa keittiö, osa huoneista ja yhteinen oleskelutila,  jossa hengaillaan patjoilla aina kun aikaa siihen riittää. Meidän huone on kolmannessa kerroksessa ja huonettamme vastapäätä sijaitsee ruokailutila. Meidän kerroksesta johtaa portaat katolle, jossa on kiva hengailla kun ilta pimenee ja viilenee. Eilen vietettiin siellä yhden saksalaisen tytön synttäreitä.

Larissan 21-vuotis synttärit meidän talon katolla.

Tässä talossa asumisessa on toki puolensa; saamme ruoan valmiina eteen ja seuraa löytyy aina kun sitä haluaa. Lisäksi talon henkilökunta avustaa monessa asiassa, esim. retkien organisoimisessa ja sairaana ollessa saa kyllä taatusti apua. Isossa talossa asumisessa on toki myös niitä nurjia puolia; välillä tuntuu ettei missään saa yksityisyyttä ja että tämän ikäisenä sekä omillaan pitkään asuneena ei aina osaa jakaa arkeaan näin monen kanssa. Hyvät puolet kuitenkin peittoavat nurjat puolet ja olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen asumisratkaisuun, enkä vähiten mun ihanien kämppisten vuoksi. Meinaan, että meidän huoneessa lentää aika hurtti huumori ja saa tasan olla oma itsensä.

Tässä talossa asun nyt ainakin marraskuun alkuun, jonka jälkeen katson sitten viimeisen kuukauden asumisjärjestelyjä uudestaan. Tällä erää nautin eri kansallisuuksien seurasta. Tänä viikonloppuna aion jäädä Jaipuriin, levätä ja kerätä voimia tuleviin työviikkoihin ja tietenkin niihin muihin mahdollisiin viikonloppuretkiin. Suunnitelmissa on viettää ehkä kauneuspäivää ja jos sää sallii niin käydä uima-altaalla loikoilemassa. Niistä siis lisää myöhemmin!